Edelliskerrasta viisastuneena aloitan tällä kertaa vastuuvapauslausekkeella. >:P Edessä olevaa raporttia lukiessa kannattaa siis muistaa, että mitä ikinä siitä luetkin, ymmärtämäsi perustuu suurelta osin omille ajatusmalleillesi, uskomuksillesi ja odotuksillesi. Samoin se, mitä itse olen pelissä havainnut ja lopulta muistanut tähän raporttiin kertoa (muisti voi sitä paitsi tehdä tepposia), perustuu siihen, minkälaisia malleja minun korvieni väliin on vuosien aikana muodostunut ja missä tilanteessa olen niitä tänään soveltanut. Tämän sanottuani on oikeastaan turha kirjoittaa yhtään mitään, koska määritelmällisesti kukaan ei voi ymmärtää täysin, mitä olen tarkoittanut sanoa… mutta antaa nyt mennä silti! ;)
Ihan kuin oisin tämän pelin nähnyt jo joskus viikko sitten sanoi vierussotkamolainenkin ja kyllähän tuo käsikirjoitus näin jälkiviisaana sitä viimeviikkoista muistutti. Pienistä asioista se on kiinni. Huomenna on mestaruus joka tapauksessa ensimmäistä kertaa katkolla pohjalaisille, kun Vimpeli kävi jälleen hakemassa vierasvoiton Hiukasta lukemin 1-2 (3-0, 0-5, 0-1). Jos mahdollista, niin vieläkin selvemmin kaksijakoinen tämä peli oli kuin viimeksi.
Molemmat olivat tehneet pieniä viilauksia kokoonpanoonsa. Jymyllä tämänpäiväinen järjestys oli 1. Antti Hartikainen 3v, 2. Jani Komulainen L, 3. Toni Kohonen L, 4. Roope Korhonen 3k, 5. Kosti Rautiainen 2v, 6. Aki Orava s, 7. Jimi Heikkinen 1v, 8. Mikko Kemppainen 2p, 9. Mikko Korhonen 2k. Jokereina entiset Niko Korhonen, Jarkko Tuikka ja Immo Rautiainen. Veto puolestaan oli palannut piilokärkeen järjestyksellä 1. Sami Haapakoski 2p, 2. Henri Puputti 3k, 3. Antti Kuusisto 1v, 4. Matias Rinta-aho 3v, 5. Tuomo Lönnmark s, 6. Mikko Haukkala 2k, 7. Hannu Huuskonen L, 8. Ville Hotakainen 3p, 9. Mikko Kanala 2v. Jokerit myös totutut Jere Dahlström, Sami Parttimaa ja Janne Mäkelä.
Jymy tuli jälleen peliin erittäin latautuneena. Jani voitti hutunkeiton ja valitsi ulos. Vimpelin eka vuoro jäi edellistä kertaa toistaen yhteen kakkostilanteeseen, kun Sigge löi itsensä suoraan kakkoselle. Viimeinen välimallinen lyönti näytti kyllä siltä, että Roope ois sen voinut hakea kopiksi, mutta syvällä pelannut Jani tuli siihen sivusta ja pallo pomppasi Janin räpylästä tarpeeksi, että Sigge ehti kakkoselle saakka. Puppe meni perässä kakkoselle, mutta Manun vaihtolyönnit eivät onnistuneet ja viimeisen laittomalla tuli eka palo. Jere tuli vaihtamaan, mutta viimeinen lyönti nousi kopiksi ja tilanne tyhjeni. Leksako sitten löi vielä viimeisen laittomaksi ja jostain kakkosvaihdosta tuli se kolmas.
Jymyllä puolestaan Niko pääsi jopa kentälle. Tosin siitäkin ykkösrajanäpystä olis tullut palo, jollei ViVen ulkopelissä ois käynyt pientä häpellystä. Lopulta tilanne pyöri sitten niin, että kolmosella oli Kode, jonka kotiutti Kemppi lyömällä merkistä väliin. Doksakin pääsi vielä yrittämään toista juoksua, jota ei kuitenkaan syntynyt.
Tämän jälkeen ViVekin alkoi taas saada tilanteita päälle, mutta Jymyn polttolinja kesti kotiutusyritykset – siihen ne nimittäin suurin osa muistaakseni meni. Jymyn toisessa sisässä kakkoskärjen miehet näyttivät, etteivät jymyläisten puheet kakkoskärjen merkityksestä finaaleissa ole aivan tuulesta temmattuja. Jymyllä oli jatkuvat ajot, josta lopulta Jimi kotiutti Roopen – jälleen merkistä väliin. Kolmannessa jakson loppulukemat löi Roope läpärillä kolmosluukusta. Tilanteessa oli tyhjä kolmostilanne. Puputti juoksenteli siksakkia, kun pallo pomppi kuin flipperissä mainosaidoista. Sen verran nopeasti Puppe sai kuitenkin pallon haettua, että Roope käristyi kunnarin kynnykselle, mistä tuli kolmas palo.
Vedon pelistä ei tuon ensimmäisen jakson osalta voi sanoa hirveästi kummempaa. Kode tuntui pitävän vimpeliläisiä pihdeissään ekan jakson ja monet väärän vetoamisetkin Muurainen tuomitsi oikeiksi. Jonkin näpynkin Kode haki polttaen kakkoselle sekä otti kärpäsen ykköseltä Sigestä (?) ihan heittelemällä.
Ekalla jaksolla myös sotkamolaisyleisö oli ärsytetty. En oo tuollaista mylvintää kuullut Hiukassa vuosikausiin ja pari huutosakin johtajaakin oli paikalle löytynyt. Kakkospuoli taputti Jymyn sisään seisten. Ekalla jaksolla sotkamolaisyleisö jyräsikin huutokilpailussa ylivoimallaan Vimpelin kannattajat. Allekirjoittaneen silmäkulmassa meinas taas kerran olla heikohkot tiivisteet, kun peli pyörähti käyntiin tuollaisessa tunnelmassa…
Toisella jaksolla homma sitten kuitenkin kääntyi niin kentällä kuin yleisössäkin – ts. Vimpelin paljon pienempi huutoporukka alkoi pärjätä sotkamolaisille, kun myös saivat syytä herätä henkiin. Toki sotkamolaisetkin jaksoivat kannustaa myös toisen jakson, mutta ei se mylvintä ekan jakson tasolle noussut.
Tais mennä useampikin vuoro Jymyltä toisella jaksolla siten kuin tuo ensimmäinen sisävuoro: ensiksi etenijäjokeri (tällä kertaa ensimmäisenä löi Tuikka) palaa ykköselle (tässä viimeinen laiton), sitten tulee jo kohta joko väärällä irtoaminen tai (Hartikaisen) Janin vapaalla lyönnillä liian myöhään eteneminen, jolloin paloja on alta aikayksikön ykköskärjestä taululla kaksi ja sisävuoro on tämän jälkeen käytännössä taputeltu.
Lisäksi Jymyllä tuli pieniä virheitä ulkopelissä, mistä Vimpeli ei anna armoa. Ekan tasoittavalla jo Manu löi kolmosrajasta läpi, räpyläkin siinä tosin oli välissä, joten ei tullut yhtä juoksua enempää, vaikka tilanteessa oli takapesät täynnä. Sitten, kun oli ajolähtö päällä Mäksälle, tämä löi hyvän kakkospuolen hidastetun, jonka puolestaan Kosti päästi räpylänsä alta. Mäksän ollessa itse kolmosella oli mailan varressa Leksa, jonka lyönti painui kahden juoksun arvoisesti Roopen yli takarajalle. Tuossa välissä pari kotiutuslyöntiä meni Kempille. Niistä se ensimmäinen, Rinta-ahon lyömä, näytti kovasti juoksulta, mutta Nupponen tuomitsi palon.
Toisella jaksolla myös Jere sai monen yrityksen jälkeen tililleen onnistumisen, kun nyt painuva pomppasi Jymy-koppareista yli. Siinä tilanteessa oli tosin “vain” etupesät täynnä ja näin ollen tuli vain yksi juoksu. Villi veikkaukseni on, että Jeren tuloksettomaksi jäänyt kotiutusyritys oli tätä ennen ollut polttolinjan lyönti.
Jymyn pelistä ei sitten taas tämän jakson osalta ole juurikaan muuta sanottavaa kuin yllä kerrotut. Viimeisessä vuorossaan vasta saivat jatkuvan tilanteen päälle. Doksa, Härmä ja Jani eivät kuitenkaan onnistuneet juoksua lyömään, kolmospuolelle pommittivat paljon. Jotenkin porukka näytti ihan eriltä kuin se ekan jakson Jymy.
Vedolla puolestaan vaikkapa Puppe osoitti, että kyllä vaihtolyöntirepertuaarissa löytyy – yks komea varsilyöntikin nähtiin. Myös Manun ihmevempautusnäpy muistuu mieleen toiselta jaksolta.
Supervuoro oli siis taas edessä ja sen aloitti sisältä Veto. Tilanne oli nopeasti päällä ja kohtahan se jo Mäksä löi merkistä Roopen eteen. Ottamaton lyönti. Hetken päästä vuoro loppui kotiutusyrityksen mentyä kopiksi Jimille, kun samalla myös Jere oli irti kakkoselta.
Jymyn superin sisävuorosta ei kuitenkaan ole jälkipolville kerrottavaa. Jälleen oli jokerietenijästä risti taululla, Hartikainen irtosi ykköseltä Hannun väärään, eikä sen kolmannen palonkaan tekemiseen enää kauan mennyt. Loppukiilassakin meinasi vielä tunteet käydä vähän kuumana, kun Nupponen kävi niitä viilentelemässä. Jymynlogopäisellä Jimillä siinä taisi ainakin olla jotain asiaa.
Jymyn akilleenkantapää oli edelleen jokerikaksikon kentällemenot. Etenkin Hotakaisen Ville tuntui nollatilanteessa olevan tärkeässä roolissa ja aina pallossa kiinni syvällä polttolinjassa. Varsinkin tähän kuvioon tarttis Jymyn huomiseksi keksiä jotain, jos aikovat vielä pärjätä. Ainoastaan Hartikainen tuntui saavan tuohonkin pystärin uppoamaan edes joskus, mutta sen jälkeen sitten taas tapahtuikin jotain ihmeellistä.
Reilu 3900-päinen yleisö näytti tänään keskittyvän hyvin vain kilpahuutoon, eikä sen kummempaan keskinäiseen provosointiin. Paria tyyppiä Seppälän Erikin lähistöltä näytti järkkärit ulos taluttavan, mutta muuten en mitään ihmeellistä havainnut ja hyvä niin. Todettakoon myös, että tälläkin kertaa lämmittelypotkupalloilusta selvittiin ilman loukkaantumisia…
Jos tässä nyt niin käy, ettei enää ens viikonloppuna Sotkamossa peliä ole, niin marija-terttu kiittää ja kuittaa tämän kauden osalta. Sen verran trafiikkia on blogissa kesän aikana ollut, että ehkäpä näille horinoille on lukijakuntaa löytynyt ja palannen asiaan arviolta neljän kuukauden kuluttua, kun hallipelit pyörähtävät käyntiin.
marija-tertun raportin voi tiivistää vimpeliläisen mummon kuolemattomin sanoin, eli Vimpeli voitti ;-) Näitä raportteja on mukava lukea, vaikka ne onkin kirjoitettu sotkamolaisten silmälasien vaikutuksen alaisena. Saa nähdä mitä Kuosmanen on kehittänyt tälle päivälle Sotkamon nollatilanteeseen. Ellei siihen löydy lääkettä, niin Veto voittaa mestaruuden iltapäivän pelissä. marija-terttu ei raportoinut Jeren mainioita vaihtolyöntejä, hänestä onkin näköjään tulossa myös vaihtajajokeri ;-)
Mistäs tiesit, että mulla on oranssit silmälasit? :P Ne on kylläkin ostettu luotto-optikoltani Kouvolasta, mutta kanniskelijansa avojalkainen oululainen ei tosiaan vaan ole voinut elämässään välttyä sotkamolaisvaikutukselta. Toisaalta ilman sitä sotkamolaisvaikutusta tuskin kirjoittaisin tässä yhtään mitään pesäpallosta! Ihminen on oppivainen yksilö ja jossain vaiheessa hoksaa, että elämä vaan on helpompaa Sotkamon Jymyn voittaessa, vaikka monta kertaa olen itsekin vastakkaisella kannalla ollut… :P Kuten vastuuvapauslausekkeessa kerroin, raportti rakentuu näin ollen väkisinkin omien ajatusmallieni mukaan etenkin, kun sen kirjoittaa ulkomuistista – jonkinlaisia muistisääntöjä on pakko kehitellä.
Siinä missä vimpeliläiselle jää helpommin mieleen Jeren onnistumiset, jää sotkamolaiskannalta paremmin mieleen jotain muuta. Olet kyllä oikeassa siinä, että vaihtolyöntikärkkäreitä Jerelle tuli. Menikö se kuitenkin useimmiten niin, että epäonnistuneen kotiutuksen jälkeen viimeisellä sai väännettyä pallon väkisin väliin? Kertaalleen sitten välilyönnistä tuli tuo astetta pahempi painuva, joka kopparitkin yllätti.
Jere vaihtoi eilen 80 %:n varmuudella miehen kolmoselle, eli kyllä Jereä käytettiin tietoisesti myös vaihtajajokerina. Vedon kaari huomasi, että Korhoset pelaavat välilyöntejä pois ja Jere ja Haukkala pääsivät kumpikin rokottamaan koppareita sen vuoksi.
Jos nyt aletaan väitellä ja halkoa hiuksia, niin eihän se 2-3-välin kärkilyöntiprosentti siitä mitään kerro, onko Jereä tietoisesti käytetty lyömässä ko. tilanteeseen ;). Ekassa vuorossa näin oli, kuten olen alkuperäisessä raportissa kertonutkin ja siitä tuli se ainut epäonnistuminen ko. välillä.
Toisaalta on hyvin mahdollista tai jopa erittäin todennäköistä, että omat mielikuvani ovat vääristyneet. Kuitenkaan en tuon ensimmäisen vuoron lisäksi muista itse yhtään tilannetta, jossa Jere olisi tullut lyömään vaihtotilanteeseen – enkä nyt viitsi niitä ruveta tässä vaiheessa tallenteesta tarkistamaankaan. Monta sellaista kertaa jäi kuitenkin mieleen, jossa Jere oli ensin yrittänyt kotiutusta (onnistumiset 1/6 eli pyöreästi 17%) ja sen jälkeen jatkotilanteessa onnistui tuossa 2-3-vaihdossa.
Mutta voidaan me mun puolesta sopia niin, että sinä olet oikeassa ja minä väärässä.